Kuinka selätät kateuden tunteen – 5 keinoa

Olen lempipuuhassani. Selailen hilpein ja leppoisin mielin nettiä ja kurkkaan välillä, mitä uutta Facebookin uutisvirrassa pulpahtelee. Annan ajatusten ja ideoiden samalla lentää.

Silmiini osuu superhienot blogi-sivut, jossa on hurjasti kommentteja ja tapahtumia. Vitsi kuinka hieno meininki! Olkapäälleni hiipii se punanuttuinen hiilihankoa pitelevä kaveri käkättämään, kuinka hienoissa jutuissa muut onnistuvat ja sinä se vaan nysväät aikasi näpertelyyn.

Siirryn Facebookiin, jossa joku puolituttu tuulettaa hienoa onnistumista työssä, joka on päätynyt ihan lehden sivuille. Wau, miten se tuonkin keksi ja löysi rohkeutta toteuttaa idean! Punanuttu pistää ripaskaksi ja heittää hurjia vahingonilon hyppyjä kiekuen samalla kimeästi: kato nyt, tuokin vaan menee, tekee ja onnistuu, mitä SÄ oot saanut aikaiseksi?

Pikkuhiljaa suupieleni valuvat alaspäin, leuka painuu rintaan ja innostuksen kiilto hiipuu silmistäni. Tunnen kateellisuuden piston rinnassani ja epäonnistumisen tunne laskeutuu olkapäilleni painaen ne alas. Havahdun kurjaan olooni – nyt täytyy tehdä jotain, eihän tässä ole mitään järkeä!

Okei, tiedostan, että epäonnistumisen tunne kumpuaa varmasti muutamista viimeaikaisista yritelmistä, jotka eivät toteutuneet ihan niinkuin olisin toivoinut. Ja sitähän se YRITTÄJÄN elämä on, yritellään ja kokeillaan. Joku toimii, joku ei. Tekemällä oppii.

Joistain asioista olen tietoisesti luopunut, koska ei enää huvittanut yrittää. Sekin on yrittäjän vapautta. Jos ei huvita, ei oo mikään pakko tehdä väkisin. Huomasin vain, että olin nekin listannut epäonnistumiseksi, vaikka enhän edes hmm… yrittänyt.

Ja tietenkin haluan onnistua ja menestyä! Kun näen muiden tekevän hienoja juttuja, haluaisin sen saman itselleni. Siispä kateus. Mulle heti kaikki tänne! Kateuteen vain liittyy yksi todella häiritsevä piirre – kilpailu. Pieni vinkeä vivahde, joka haluaa menestyksen pois toiselta – itselleni. Järki sanoo, että eihän se niin voi olla. Enhän ole edes kilpailunhaluinen. Tää on nyt pakko selvittää!

 

1. Tee onnistumisten lista

Järkeilen, että jos epäonnistumisen tunne kumpuaa toisten onnistumisista, täytyy kääntää katseeni omiin onnistumisiini. Teen onnistumisten listan, johon listaan viimeiseltä puolelta vuodelta onnistumiseni ja myös loppuunsaatetut projektit. Luen listan pariin kertaan pysähtyen jokaisen asian kohdalla, palautan mieleeni onnistumisen fiiliksen ja annan se vahvistua hetken. Jo tuntuu paremmalta!

2. Iloitse muiden esimerkistä ja kysy oikeat kysymykset

Ennen kuin annan sen punanutun aloittaa bileitään olkapäälläni, minun kannattaa kysyä itseltäni, haluaisinko minä oikeasti elää tuota toiselta kadehtimaani elämää kaikkine puolinensa. Yleensä vastaus on ei. Haluan nimittäin elää omaa elämääni ja toteuttaa omia unelmiani. Jos vastaus on kyllä, silloin seuraava kysymys on: no mikä estää mua tekemästä samaa?

Sittenpä alkaa tekosyyt paljastua… ja on tehtävä päätös käärinkö hihat vai luovunko ajatuksesta ja jatkan elämääni tyytyväisenä. Lopputulos on kuitenkin se, että punanuttu kerää hiilihankonsa ja laahustaa pettyneenä etsimään toisia bileitä.

Se, että joku muu on tehnyt onnistumisen on vain hieno juttu! Sehän ei ole pois minulta, eikä elämä ole nopeus- tai kauneuskilpailu. Kaikille kyllä riittää hyvää. Minulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin. Ja on tosi hienoa inspiroitua toisten onnistumisista ja ideoista!

3. Kouluta sisäisestä äänestäsi kannustava

Havahdun myös kuuntelemaan sisäistä ääntäni, mitä se oikein päivän mittaan kommentoi ja arvostelee. Huomaan, että sisäinen äänenikin on hieman lamaannuksissa: ”en kuitenkaan onnistu, en kuitenkaan uskalla, ei kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut, ei siitä kuitenkaan mitään tuu…” Huh! Pelottavaa! Eihän näillä eväillä voikaan mitään hyvää tapahtua. Höh!

Niinpä kirkastan itselleni suuntani ja unelmani. Tiedostan, että se vaatii paljon työtä (niinkuin niiden kaikkien muidenkin onnistuneet unelmat) ja tiedostan myös, että välillä voi tuntua juuri niinkuin nyt, ettei mitään valmista saa aikaiseksi. Annan mieleni sukeltaa aikaan ja paikkaan, jossa unelmani on totta ja rakennan siitä kaikilla aisteilla rikkaan kuvan ja elämyksen. JES!

Sitten haen menneisyydestä esimerkin projektista, jossa olen luonut jotain omannäköistä uutta ja onnistunut hienosti. Muistelen projektin vaiheita ja tuntemuksia, annan tunteiden taas vahvistua kehossani ja mielessäni. Sisäinen ääneni alkaa myöntyä: ”noooh, ehkä tässäkin on jotain potentiaalia…”

4. Tukevatko uskomuksesi onnistumista?

Sisäinen ääneni paljasti joukon rajoittavia ja lannistavia uskomuksia: en kuitenkaan onnistu, en kuitenkaan uskalla jne. Mutta entä jos kuitenkin onnistun ja kuitenkin uskallan? Alan työstämään uskomuksistani mahdollistavia ja kannustavia. Haen taas fiiliksistä ja aikaisemmista positiivisista kokemuksistani voimaa.

Uuden, mahdollistavaksi ja positiiviseksi muokatun uskomuksen toistaminen tuntuu vapauttavalta! Hengittäminenkin tuntuu helpommalta. Vasta sitten kun hoksasin kyseenalaistaa uskomuksiani ja kokeilla jotain uutta, tajusin kuinka todella pielessä oma sisäinen ääni on ollut. Se vanhan gramofonin nariseva ääni muuttuukin yhtäkkiä kirkkaaksi ja heleäksi enkelimusiikiksi.

5. Tee sisäinen maailmasi määrätietoisesti kannustavaksi

Sisäisen maailman muutokset tapahtuvat harvoin taikaiskusta yhdessä yössä. Varaudun siis muistuttamaan itseäni näistä oivalluksista heikoilla hetkilläni, joita varmasti pulpahtelee vielä lähitulevaisuudessa ennenkuin mieleni niin sanotut uudet liitännät ovat riittävän vahvoja.

Avuksi voisin ottaa voimalauseen, voimabiisin, voimanimen, inspiroivan kuvan tai aforismin. Tai voin luoda niin kutsutun ankkurin eli liittää nuo vahvat onnistumisen fiilikset johonkin kehoni osaan tai esineeseen, ja aina kun tarvitsen vahvistusta, kosketan vain ankkuria ja saan palautettua hyvän fiiliksen.

Päätän tukeutua vanhaan, hyväksi havaittuun voimanimeeni, joka auttaa myös löytämään oman ääneni ja tekemään itseni näköisiä juttuja. Ai mikäkö se voimanimi on – no se on mun oma salaisuuteni ja sinä saat antaa luovuudellesi siivet keksiä ihan kokonaan omasi. Sen verran voin paljastaa, että kuten intiaaninimetkin, voimanimi voi koostua useasta sanasta. Voit rohkeasti ja lennokkaasti valita juuri sellaiset sanat, jotka saavat jokaisen solusi väreilemään innostuksen energiaa!

Olisi kiva tietää….

…myös sinun kokemuksiasi kateudesta: mistä olet ollut kateellinen ja kuinka selvitit tilanteen, tai oletko kenties joutunut kateuden kohteeksi ja miten siinä tilanteessa toimit. Tai kolahtiko jokin asia kohdilleen tämän jutun tiimoilta. Kirjoittele kommenttisi alle reippaasti!

Kuva: FreeImages


avainsanat

ajatuksen voima, ajatusmallit, itsetunto


Tsekkaa myös

Kuinka kaikki voi muuttua hetkessä

Kuinka kaikki voi muuttua hetkessä
{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}
>