Viime vuosina onnellisuus on ollut taattu lehdistön myyntilööppi. Onnellisuutta ihannoidaan ja yksittäisenä tunteena se on nostettu kultaiselle jalustalle kaikkien palvottavaksi. Onnelliset ihmiset ovat menestyneitä ja haluttua seuraa. Onnellisuudesta on tullut uusi statussymboli. Onnellisuuden nimissä lähes kaikki on sallittua. Ovatko kielteiset tunteet täysin out?
Olen ollut koko elämäni onnellisuuden etsijä. Jopa niin, että onnellisuuden avaimien etsimisestä ja löytämäni tiedon jakamisesta on tullut työni. Mutta mitä enemmän olen tutkinut onnellisuutta ja tunnetaitoja, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan myös kielteisiä tunteita.
Miksei aina voi olla onnellinen?
Koko tunneskaala on ihmisille luonnollinen, jopa tarpeellinen. Tunteilla on hyvin primitiivinen tarkoitus: henkiinjäämisen varmistaminen. Perustunteemme joko suojelevat meitä vaaralta, vahvistavat ryhmän tuomaa suojaa tai edistävät suvunjatkamista.
Tottakai myönteiset tunteet ovat niitä mukavimpia ja ihminen luonnostaan pyrkii niitä kokemaan. Hormonitoimintamme on rakennettu siten, että olemme koukussa hyviin fiiliksiin.
Kielteiset tunteetkin ovat tärkeitä, omalla erityisellä tavallaan ehkä jopa tärkeämpiä kuin myönteiset. Kielteisillä tunteilla on meille usein jokin hyvin tärkeä viesti tai oivallus. Koemme ikävät tunteet raskaiksi, koska ne jäytävät meitä niin pitkään, että suostumme kuuntelemaan niiden viestin. Viivyttely ei ole pelkästään suostumuksestamme kiinni, usein enemmänkin viitseliäisyydestä ja maltista pysähtyä kuuntelemaan itseämme. Aina viesti ei ole ihan selkeä ja toisinaan se voi olla vaikea kohdata.
Tunne-elämän vuoristorataa pahempaa on turtuneisuus. Se on suurin ja haastavin este onnellisuudelle. Elämme autopilotin varassa ja annamme elämämme kulkea ohi. Otamme asioita itsestään selvyytenä ja elämme sitku-elämää. Silloin onnellisuuden saavuttamiseen riittää havahtuminen tähän hetkeen.
Aina on tilaa – onnelliselle
Eräässä fitness- ja hyvinvointialan lehdessä esiteltiin Facebook- päivitysten sävyä ja vaikutuksia koskeva tutkimus. Sen perusteella lukijoille suositeltiin kielteisimpien Facebook-ystävien poistamista kavereista, koska huono tuuli tarttuu myös nettimaailmassa.
Mitä tapahtuu tunne-elämällemme, jos poistamme kaiken kielteisyydeksi tulkittavan ympäriltämme. Jos emme koskaan halua kuulla lähimmäisemme vaikeuksista, huonoista päivistä, suruista ja pettymyksistä, kuinka pärjäämme sitten kun itse kohtaamme vastaavia tunteita? Kyky käsitellä rakentavasti kielteisiä tunteita syntyy siitä, että tunteita on mahdollista kokea turvallisesti. Turvallinen kokeminen puolestaan edellyttää sitä, että kielteisetkin tunteet hyväksytään ja niistä voi puhua avoimesti.
Ymmärrän jossain määrin kehotuksen karsia kielteiset ihmiset ystäväpiiristä. Suosittelen itsekin ihmisiä valitsemaan seuransa viisaasti ja viettämään aikaa enemmän sellaisten ihmisten kanssa, joista tuntee saavansa energiaa. Muistutan kuitenkin samalla myös tekemään eron siinä mikä on peruskielteistä lähimmäisen tietoista hyväksikäyttöä ja mikä on vastoinkäymisistä syntynyttä aitoa tuen tarvetta.
Toisinaan tuen tarve voi olla hyvin pitkäaikaistakin, ja silloin tarvitaan kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä sen sijaan, että vain kääntäisimme selkämme. Tämän kaiken sisäistää varmasti, jos on ihmetellyt lapsuudenystävänsä kielteisiä statuspäivityksiä aikansa ja seuraavaksi lukee lehdestä sydäntäsärkevän kuolinilmoituksen. Se pistää asiat perspektiiviin.
Kuka valitsee tunteesi?
Tärkeä tunne-elämän taito on ymmärtää ero omien tunteiden ja muiden tunteiden välillä. Empatiakyky on meille tärkeä ja arvokas, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän olisi pakko imeä toisten ihmisten tunteet aina ja kokonaan itseemme. Jos ystävällämme on huono päivä ja hän nakkaa meille ikävän kommentin, luonnollinen reaktiomme on varmasti loukkaantua ja lähteä mukaan hänen huonoon päiväänsä.
Toinen vaihtoehto on ottaa askel taaksepäin, katsoa kokonaiskuvaa ja vanhan viisauden mukaan ”laskea sataan”. Silloin ehdimme huomata toisen tunnetilan ja myös hoksata, että tunnetila ei ole meidän. Ehdit miettiä reaktiosi sen mukaan, mikä siinä tilanteessa on paras tapa toimia.
Tunnetilat syntyvät meille ajatusten tai toiminnan kautta. Sekä ajatuksiimme että toimintaamme voimme itse vaikuttaa. Voit valita ajatteletko mukavia asioita, joista syntyy mukavia tunteita. Voit valita teetkö hyviä asioita, joista saat hyviä fiiliksiä. Voimme siis tehdä tietoisia valintoja tunne-elämämme suhteen.
Tarvitsetko peilin?
Ihmiset ovat peilejä toisilleen, niin hyvässä kuin pahassa. Se, että kielteiset facebook-päivitykset vaikuttavat mielialaamme kielteisesti kertoo vain empatiakyvystämme. Sama tutkimus kertoi myös, että myönteiset päivitykset saivat aikaan hyvää mieltä.
On myös tutkimustuloksia siitä, kuinka vertailemme itseämme toisiin sosiaalisessa mediassa. Myönteiset päivitykset saattavat aiheuttaa myös kateutta, epäonnistumisen tunnetta ja heikentää itsetuntoa. Toisaalta, kuten elävässä elämässäkin, toisen vastoinkäyminen saattaa antaa itselle oivalluksen siitä, kuinka hyvin omat asiat ovat.
Toiset ihmiset, peilit, ovat meille tarpeellisia, jotta voimme muodostaa itsestämme ja ympäristöstämme mahdollisimman todenmukaisen kuvan. Siksi on tärkeää, että peilejäkin on monta, erilaista. Jokainen heijastaa erilaista valoa ja paljastaa erilaisia puolia itsestämme. Jos meillä on vain yksi peili, kuva jää hyvin yksiulotteiseksi.
Kuka valitsee maailmankuvasi?
Sosiaalisessa mediassa maailmamme yksipuolistuu pyytämättämme ja tiedostamattamme. Sosiaalinen media ja internetissä tapahtuva mainonta on rakennettu haistelemaan mieltymyksiämme aikaisemman käyttäytymisemme perusteella. Niinpä meille esitetään enemmän mieltymyksiemme kaltaisia päivityksiä ja mainoksia. Näin saamme aina vain enemmän vahvistusta valitsemallemme maailmankuvalle, mutta hyvin vähän mitään uutta, erilaista ja virkistävää.
Onneksi meillä on kuitenkin edelleen rikas ja monipuolinen reaalimaailma, jota tekniikka ei vielä kykene kaikelta osin muokkaamaan mieltymyksiämme täydellisesti vastaavaksi. Itse kokisin elämäni köyhemmäksi, jos poistaisin sosiaalisen median uutisvirrasta ihmisiä tai sivustoja pelkästään tietyn sävyn perusteella.
Ole ylpeä tunne-elämäsi rikkaudesta
Ole kiitollinen ja ylpeä tunteistasi. Tunteet kertovat kyvystäsi viestiä tehokkaasti, niin itsellesi kuin kanssaihmisillesi. Aina ei ole pakko olla onnellinen. Kyllä kunnon känkkäränkät tekevät välillä oikeasti hyvää. Reipas raivo antaa voimat hurjiin suorituksiin ja joskus asioiden eteenpäin puskeminen vaatii kunnon vihastumista. Tunnet olevasi vahvasti elossa. Sen jälkeen arvostaa taas iloisuutta ja seesteistä onnea, pienissäkin annoksissa. Tämä pätee niin omiin kuin toistenkin tunteisiin. Erilaisuus on rikkaus, kaikissa muodoissaan.
Kuvat: Pixabay.com ja FreeDigitalPhotos, artur84
PS. Jos tykkäsit jutusta, liity blogin tilaajaksi. Saat uudet jutut suoraan sähköpostiisi – ihan ilmaiseksi!