Parhaat jutut löytyvät sattumalta. Täytyy vain antaa sattumalle mahdollisuus ja tehdä välillä jotain spontaania, antaa intuition viedä.
Arkisella ruokakauppareissulla tsekkasin kassajonossa nopsaan lehtihyllyn sisällön. Tykkään huuhdella ideanystyröitäni eri lehtien lööpeillä, samalla kun odotan omaa vuoroani. Lehtien kansista saa äkkiä kuvan siitä, mikä puhuttaa, mikä on in, mikä out.
Yllättäen Kotiliesi sai katseeni pysähtymään pidemmäksi aikaa. Kansi lupaili paitsi tärppejä tulevasta lomakaupungistamme, myös jutun 93-vuotiaasta Jooga-Veikosta: ”Aloitin alusta 70-vuotiaana”. Hetken mielijohteesta lehti lennähti vinhaa vauhtia kassahihnalle.
Tarina on todella inspiroiva, surullinenkin, mutta ennenkaikkea se tuo toivoa ja valaa luottamusta siihen, että koskaan ei ole myöhäistä aloittaa alusta tai toteuttaa unelmiaan. Tarina kertoo myös siitä, että joskus uuden elämän aloittaminen alkaa juuri siitä, että vanha romahtaa täydellisesti. Jooga-Veikko oli oman elämänsä sankari ja nousi unelmiinsa uudelleen 70-vuotiaana, kun kaikki oli mennyt alta.
Jooga-Veikko on sankari monella tavalla, elämänkokemuksista löytyy myös talvisota. Elämänura menestyvänä yrittäjänä lupaili leppoisia eläkepäiviä, kunnes hyvää tarkoittava yksittäinen päätös yllättäen johtikin omaisuuden ja kodin menetykseen. Samalla meni vielä 40-vuotinen avioliittokin.
Mitä enemmän tuuli tuivertaa, sen vahvemmiksi juureni ovat tulleet. Menetin kaiken, mutta se ei minua kaatanut. Ajatuksen voima on mahtava. Aloin ajatella, että minähän olen nyt vapaa kaikesta. Ei ollut enää huolta firmasta, eikä avioliitostakaan. Mutta eivät tuollaiset lyönnit tapahdu ilman kipuja. Kyllä se sattuu.
Veikko pakkasi sodanaikaisen reppunsa ja lähti Espanjaan. Siellä alkoi ura jooga-opettajana, toki jooga-opetusta hän oli tehnyt pitkään jo Suomessakin, mutta nyt siitä tuli ihan uusi päätyö 70-vuotiaana. Samalla elämä alkoi eheytyä. 80-vuotiaana Veikko palasi Suomeen ja jatkaa nyt täällä työtänsä joogan parissa.
Ei voi olla mitään parempaa kuin työ. Tärkeintä ihmiselle ovat säännöllinen elämänrytmi ja työ. Työ antaa energiaa joka solulle, mutta pitää rakastaa sitä, mitä tekee.
Kotiliesi 14/2.7.2014 s.24-26 Eeva-Kaarina Kolsi
Ikä on asenne. Kun ikä on oikeasti vain numero, mahdollisuudet ovat rajattomat. Ikääntyminenkin on vain uskomus ja yhteiskunta antaa tiettyjä odotuksia tietyn ikäiselle käyttäytymiselle. Ne ovat erikseen luotuja ajatusmalleja, oletuksia ja uskomuksia, jotka voi kyseenalaistaa. Jooga-Veikko on tästä loistava esimerkki.
Tavoitteeni on antaa vielä noin 10 vuotta joogaopetusta. Sen jälkeen siirryn varhaiseläkkeelle. 100-vuotias on sopivassa iässä nauttimaan matkustamisesta.
Jos uuden elämän voi aloittaa menestyksekkäästi vielä 70-vuotiaana, 80-vuotiaana ja vielä jopa 100-vuotiaana, neljänkympin kriisi alkaa tuntua melko turhalta hömpötykseltä. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä, kuinka paljon antaa opittujen uskomusten määrätä omia elämänvalintojaan. Oletko JO nelikymppinen vai oletko VASTA nelikymppinen, siinä on aika merkittävä ero, kun mietit tulevaisuuttasi.
Unelmoi niin kuin eläisit ikuisesti. Elä niinkuin kuolisit tänään. – James Dean
PS. Jos tykkäsit jutusta, liity blogin tilaajaksi. Saat uudet jutut suoraan sähköpostiisi – ihan ilmaiseksi!